Ulkona paukkuu pakkanen. Molekyylit järjestäytyvät, koska kylmyys laittaa ruotuun. Pajassa on kuuma, siellä taotaan mitä vaan. Siellä muotoutuu uuden ajan tietoisuus, tietoisuus josta on kirjoitettu ja sanoin sitä on yritetty kuvittaa jo niin kauan kun kirjoitettu on. Sydän lyö, ei pelosta vaan ilosta ja ilolla. Olemisen ilolla seppä takoo esiin jokaisesta ihmisestä sen, joksi hänet on tarkoitettu. Kaunopuheisuus kumpuaa kukkaan, huumori herisyttää nauramaan, eleganssi niiaa nupunahkaisessa puvussaan, halaus peittää alleen kaikki lähellään. Rakkauden sepällä ei ole vapaapäivää näinä aikoina, jolloin Rakkautta tuodaan esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti